Elikkä laitan tänne muutamia lauluja jotka soivat Serranon perheessä ja jos on mahdollista nii laitan ne suomeksikin...

Uno más uno son siete

En un anden de la estacion,
bajo el sol abrasador
tú hablabas de un rascacielos
del cielo de Nueva York.

Vente pronto a ver el mar,
y tú envía una postal
ya sabía que aquel dia era el final.

Y ahora tengo mucho más.
Rojo, negro, par o impar,
por fin la suerte trae un as
Y un cristal para mirar
y una pared para colgar
Siete caras sonriendo
en una foto de carné

kertosäe:
Mis cuentos no hablaban de historias
hechas de casualidad.
Nadie me dijo que el destino
daba esta oportunidad.

Uno más uno son siete
¿Quién me lo iba a decir
que era tan fácil,
ser feliz?

¿Cuántos años llevo aquí?
¿Cuántos me pueden quedar?
¿Cuál es el precio exacto
de la felicidad?
¿Quién se acordará de mí?
¿Quién te volverá a mirar?
¿Quién impulsa las manijas
de la casualidad?
Una caricia del ayer
Unas postales sin firmar
Y aquel disco de los Burning
no son cosas que guardar.
Hoy sonrío al recordar
que soñarás con volar
Desde los bancos de Madrid
no se puede ver el mar

kertosäe.

kertosäe2:
Uno más uno son siete
¿Quién me lo iba a decir
que era tan fácil ser feliz?

Si hubo un tiempo para mí,
ahora es para los seis.
Está saliendo del café.
Otra vez comienza el lío
como cada amanecer.
Hay tostadas para tres.
Arreglad la habitación.
Este cuadro de familia
se merece una canción.

Mis cuentos no hablaban de historias
hechos de casualidad.
Nadie me dijo que el destino
daba esta oportunidad.

kertosäe2

Tästä biisistä on kaikenlaisia suomennoksia, mutta tälläisen löysin netistä:

Yksi ja yksi on seitsemän

Rautatieaseman laiturilla,
Palavan auringon alla
Puhuit New Yorkin taivaan
Pilvenpiirtäjästä

Katsoit nopeasti merelle
Ja lähetit postikortin.
Tiesin, että se oli viimeinen päivä.

Ja nyt on minulla paljon enemmän.
Punainen, musta, parillinen tai pariton,
Lopulta onni tuo ässänkin.
Ja kristallipallon, josta katsoa.
Ja seinän, jolla roikkua.
Seitsemän nauravaa naamaa
Passikuvassa

kertosäe:
Tarinani eivät kerro juttuja,
Jotka ovat sattumalta tehdyt
Ei kukaan kertonut minulle, että kohtalo
Antoi tämän mahdollisuuden.

kertosäe2:
Yksi plus yksi, se on seitsemän
Kuka olisi kertonut minulle,
Että oli niin helppoa olla onnellinen?

Montako vuotta olen kuluttanut täällä?
Montako voisi olla jäljellä?
Mikä on onnen
Tarkka hinta?
Kuka tulee muistamaan minut?
Kuka katsoo taas sinua?
Kuka vetää
Sattuman kahvasta?
Hyväily eilisestä,
Eräät allekirjoittamattomat postikortit
Ja se Burningin savikiekko
Eivät ole asioita, joita pakkaisi pois.
Tänään hymyilen, kun muistelen,
Että uneksit lentäen.
Madridin rannoilta
Et voi nähdä merta.

kertosäe

kertosäe2

Jos minulla oli aikani,
Nyt on se meille kuudelle.
Se tulee ulos kahvilasta.
Taas kerran aloittaa sekasotkun,
Niin kuin joka aamu.
Paahtoleipiä on kolmelle,
Siivotkaa huone.
Tämä perheen muotokuva
Ansaitsee laulun.

kertosäe

kertosäe2